Osa 38: Millainen on OIKEA profetia?

Kuulemme nykyisin sananjulistajien ja jopa joukkomediassa poliitikkojen ja muiden julkkisten käyttävän puheissaan ilmausta "profetia" ihan väärissäkin asiayhteyksissä. Oikea raamatullinen profetia voi kuitenkin pelastaa kuulijansa hengen, kuten minulle tapahtui taannoin ja kerron siitä lähemmin jäljempänä. Juuri tästä syystä on tarpeen tutustua aiheeseen hieman lähemmin seuraavassa. 

Aluksi on kuitenkin syytä hieman analysoida mistä sana ”profetia” juontaa juurensa. Lukija ehkä arvaakin sen, että sanoilla ”profeetta” ja ”profetia” on jotain tekemistä keskenään. Wikipediassa on nuo sanat määritelty alkuaan kreikkalaiseksi ilmaisuksi, mutta molemmat sanat löytyvät jo hebrealaisista Tanakhin (Vanhan Testamentin) pyhistä Kirjoituksista. Niissä profeetalla tarkoitetaan ihmisiä, joille Kaikkivaltias antoi tärkeän Pyhän Hengen sanoman välitettäväksi sen aikaisille ja usein myös tulevien sukupolvien ihmisille. Tuota tärkeää Pyhän Hengen sanomaa kutsutaan ”profetiaksi”. Kaikkein vanhimmissa Tanakhin Kirjoituksissa käytettiin sanan ”profeetta” sijaan nimitystä ”tietäjä”.

Jo Tanakhin Kirjoitusten aikoihin oli Israelin ja muidenkin kansojen keskuudessa oikeita ja vääriä profeettoja, joiden tuoman sanoman eli ”profetian” totuudellisuus piti silloin Mooseksen kirjan opetuksen mukaan arvioida siten, että jos se todellakin toteutui, eikä sisältänyt luopumusta YHWH Elohimista ja tätä seuraamasta, niin profetia oli aito. Jos se toteutui, mutta sisälsi luopumusta YHWH Elohimista, niin kyseessä oli YHWH Elohimin lähettämä väärä profeetta vain koetukseksi ihmisille, jotta nähtäisiin, ovatko he halukkaita hylkäämään Hänet. Jos profetia ei toteutunut, oli kyseessä väärä profeetta. Kaikissa tapauksissa piti Israelin kansan keskuudessa ilmenneet väärät profeetat tuohon aikaan rangaista kuolemalla. Sama kohtalo koski toteutuneiden, mutta luopumusta opettavien profetioiden tuojia.

Nykyinen kristillinen ajanjakso eli armotalouskausi alkoi liki 2000 vuotta sitten tapahtumasta, jolloin ylösnoussut Vapahtajamme Yeshua HaMashiach antoi valitsemilleen opetuslapsille ja apostoleille lähetyskäskyn mennä julistamaan kaikkialle kansojen keskuuteen suurta Ilosanomaa siitä, että Hän on sovittanut meidän syntimme sijaiskärsimisellään ja kuolemallaan Golgatan ristillä. Sanoma sisältää sen vapauttavan totuuden, että kun sanoman kuuleva ihminen tekee aidon parannuksen ja kääntyy synneistään Yeshuan puoleen ja tämän verellä vihmottavaksi, niin hän saa kaikki syntinsä anteeksi ja puhtaan omantunnon! Uskoessaan Yeshuaan ensin lihaksi tulleena ja sitten kuolleista ylösnousseena Korkeimman Poikana ja koko maailman Vapahtajana, hän saa syntyä Korkeimman lapseksi, tämän perheenjäseneksi!

Myös tänä armotalouskautena on olemassa Vapahtajamme valitsemia ja palvelukseensa asettamia profeettoja. Apostolien teoissa mainitaan eräästä profeetasta nimeltä Agabus, joka profetoi nälänhädän tulosta kaikkeen maailmaan ja se tulikin Rooman keisari Claudiuksen aikana (Ap.t. 11:28). Onnellisia olivat ne, jotka ottivat vaarin tuosta profetiasta! Vuosisatojen saatossa on erilaisissa kristillisissä seurakunnissa esiintynyt useita profeettoja, miehiä ja naisia, joiden tuomat profetiat on voitu jälkikäteen arvioida OIKEIKSI profetioiksi.

Kerron omasta elämästäni seuraavan tositapauksen, jotta tämä kirjoitus ei jäisi pelkäksi teoretisoimiseksi. Tapaus oli yliluonnollinen ja se sattui muistaakseni vuoden 1973 kesällä, Hesan Siionseurakunnassa. Lauantai-iltainen evankelioimiskokous oli juuri päättynyt ja osallistujat alkoivat vähitellen poistua temppelistä. Seisoessani alttarin lähellä, tuli eteeni muuan noin 165 cm pitkä hoikahko naishenkilö, jolla oli pitkäliepeinen hame yllään ja huivi päässään hiustensa suojana, kuten UT:ssa opetetaan. Hän katsoi minua silmiin, nosti oikean kätensä ylös ja sanoi: ”Näin sanoo Israelin Pyhä: ’Älä antaudu tänään kenenkään ihmisen kanssa tekemisiin kahden kesken. Tämä on vakava varoitus!’” Kun kuulin tuon sanoman, niin lävitseni meni Pyhän Hengen voimavirta ja siitä tiesin sanoman olevan OIKEA ja aito. Kiitin naista sanomasta ja sanoin uskovani sen olevan todella Herralta tullut ja lupasin olla varuillani.

Kun lähes kaikki olivat poistuneet temppelistä, niin sinne jäimme vain minä ja muutama nuori nainen, muistaakseni heitä oli kolme. Vahtimestari oli lähtenyt kotiinsa ja ennen sitä hän oli pyytänyt minua varmistamaan, että kaikki ovat poistuneet temppelistä ja tutkimaan, ettei kukaan ole piiloutunut rukouskammioon, eikä vessoihin, eikä muihinkaan tiloihin ja sitten sammuttamaan valot ja painamaan ulko-oven lukkoon, sekä varmistamaan kahvasta, että ovi on lukittu. Olin luvannut tehdä niin.

Olimme yhdessä päättäneet jäädä vielä rukoilemaan herätystä seurakuntaan ja kaupunkiin. Vähän ajan kuluttua sinne tuli muuan isokokoinen mies, joka oli ilmeisesti päässyt livahtamaan sisälle temppeliin silloin, kun ihmisiä oli poistunut ulko-ovesta. Hän tuli suoraan minun luokseni ja sanoi. ”Kuules poika, tule kanssani kahden kesken salin takana olevaan rukouskammioon.” Muistin heti sen naisen tuoman varoituksen ja sanoin miehelle, että jos hän tahtoo rukousta, niin me kaikki tahdomme rukoilla tässä alttarilla hänen puolestaan. Mies suostui selvän vastahakoisesti ehdotukseeni ja polvistui rukousalttarille.

Hetkisen rukoiltuamme mies pomppasi seisomaan ja tarrasi minua kurkusta kiinni kaksi käsin, alkoi kuristaa ja karjui: ”Nyt mä tapan sinut!” Minä olin tuohon aikaan heikko ja laiha nuorukainen, koska olin paljon paastonnut ja rukoillut, kuten aidosti uskovien tulee menetelläkin pyhityselämässään. Ennen kuin happi loppui, nostin käteni taivasta kohden ja rukoilin vain hiljaa ajatuksissani sanoen: ”Kiitos Herra Jeesus, että Sinun veressäsi on vapauttava voima.” Sen sanottuani sen miehen kädet retkahtivat alas hervonneina kuin veltot narut ja hän kysyi hämmästyneenä: ”Mitä tässä oikein tapahtui?” Vastasin hänelle, ettei mitään erikoista ja kehotin häntä polvistumaan uudelleen alttarille, että voimme jatkaa rukousta. Hän polvistui uudelleen.

Vähän ajan kuluttua hän taas pomppasi ylös ja huusi minulle: ”Nyt mä hakkaan sinut hengiltä!” Kun hän otti asennon iskeäkseen minua nyrkillä, en perääntynyt askeltakaan, vaan suljin silmäni, nostin käteni ylös ja rukoilin vain ajatuksissani sanoen: ”Kiitos Herra Jeesus, että Sinun veresi suojelee minua nytkin.” Kun avasin silmäni, näin miehen iskevän nopeita sarjoja, oikeita koukkuja ja vasenta suoraa minua kohti niin, että hiki virtasi hänen otsaltaan ja ohimoiltaan, mutta yksikään isku ei osunut minuun, vaan ne kimposivat jonkin näkymättömän esteen johdosta sivuun, oikealle ja vasemmalle hipoen päätäni ja kehoani. Kun mies oli aivan väsynyt ja huohotti, niin hän lakkasi ja minä pyysin häntä vielä kerran polvistumaan alttarille.

Mies polvistui taas ja me jatkoimme niiden kolmen naisen kanssa rukousta. Pari naisista lauloi vierain kielin rukoillessaan. Jälleen mies pomppasi kuin sätkynukke jaloilleen, hyppäsi korokkeelle ja alkoi raivoa täynnä iskeä nyrkeillään pianoa. Sitten hän hyppäsi alas eteeni ja huusi: ”Nyt minä tapan sinut!” Nostin heti käteni taivasta kohti ja sanoin ääneen: ”Kiitos Herra Jeesus, että Sinun veresi suojelee minua!” Tunsin valtavan voimavirran virtaavan ylhäältä minuun ja se mies ei kyennyt tulemaan lähelleni kuin vain metrin etäisyydelle. Hän näet törmäsi johonkin näkymättömään seinään! Hän teki 360 asteen kierroksen ympärilläni, mutta näkymätön seinä oli kauttaaltaan ympärilläni, eikä hän päässyt lähelleni!

Kun katsoin häneen, niin näin, miten hirvittävän julma olento (ikään kuin itse paholainen) katsoi hänen silmiensä kautta minuun ja sähisi sanoen: ”Sussa on jokin korkeampi voima ja mä en voi tehdä sulle mitään!” Sen sanottuaan mies kääntyi ja juoksi ulos temppelistä. Mennessään hän potkaisi lasista ulko-ovea, niin että se helisi. Menin varmistamaan, että ovi oli lukossa ja jatkoimme naisten kanssa rukousta tuon miehen ja muiden edellä mainittujen asioiden puolesta jonkin aikaa. Sitten tarkastimme yhdessä naisten kanssa, että koko temppeli oli tyhjä. Sammutimme valot ja poistuessamme temppelistä varmistin vielä, että ulko-ovi oli mennyt lukkoon.

Mainittakoon, etten ollut koskaan aiemmin tavannut kyseistä miestä, vaan hän oli minulle täysin vieras! Myöskään sitä naisprofeettaa en ollut aiemmin tavannut, enkä koskaan sen jälkeen! Jollei se keski-ikäinen naisprofeetta olisi varoittanut minua ja jollen olisi ottanut varoituksesta vaarin, niin voin vain kuvitella, mitä minulle olisi tapahtunut sinä iltana! 

Jätänkin tähän loppukehotukseksi seuraavan, minulle ylen rakkaan Raamatunjakeen: (2. Aikak. 20:20b)

”Uskokaa YHWH Elohimiin, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojansa, niin te menestytte."