Kuulemme nykyisin sananjulistajien ja jopa joukkomediassa poliitikkojen ja muiden julkkisten käyttävän puheissaan ilmausta "profetia" ihan väärissäkin asiayhteyksissä. Oikea raamatullinen profetia voi kuitenkin pelastaa kuulijansa hengen, kuten minulle tapahtui taannoin ja kerron siitä lähemmin jäljempänä. Juuri tästä syystä on tarpeen tutustua aiheeseen hieman lähemmin seuraavassa.
Aluksi on kuitenkin
syytä hieman analysoida mistä sana ”profetia” juontaa juurensa. Lukija ehkä
arvaakin sen, että sanoilla ”profeetta” ja ”profetia” on jotain tekemistä
keskenään. Wikipediassa on nuo sanat määritelty alkuaan kreikkalaiseksi
ilmaisuksi, mutta molemmat sanat löytyvät jo hebrealaisista Tanakhin (Vanhan
Testamentin) pyhistä Kirjoituksista. Niissä profeetalla tarkoitetaan ihmisiä,
joille Kaikkivaltias antoi tärkeän Pyhän Hengen sanoman välitettäväksi sen
aikaisille ja usein myös tulevien sukupolvien ihmisille. Tuota tärkeää Pyhän
Hengen sanomaa kutsutaan ”profetiaksi”. Kaikkein vanhimmissa Tanakhin
Kirjoituksissa käytettiin sanan ”profeetta” sijaan nimitystä ”tietäjä”.
Jo Tanakhin
Kirjoitusten aikoihin oli Israelin ja muidenkin kansojen keskuudessa oikeita ja
vääriä profeettoja, joiden tuoman sanoman eli ”profetian” totuudellisuus
piti silloin Mooseksen kirjan opetuksen mukaan arvioida siten, että jos se
todellakin toteutui, eikä sisältänyt luopumusta YHWH Elohimista ja tätä
seuraamasta, niin profetia oli aito. Jos se toteutui, mutta sisälsi luopumusta
YHWH Elohimista, niin kyseessä oli YHWH Elohimin lähettämä väärä profeetta vain
koetukseksi ihmisille, jotta nähtäisiin, ovatko he halukkaita hylkäämään Hänet.
Jos profetia ei toteutunut, oli kyseessä väärä profeetta. Kaikissa tapauksissa
piti Israelin kansan keskuudessa ilmenneet väärät profeetat tuohon aikaan
rangaista kuolemalla. Sama kohtalo koski toteutuneiden, mutta luopumusta
opettavien profetioiden tuojia.
Nykyinen kristillinen
ajanjakso eli armotalouskausi alkoi liki 2000 vuotta sitten tapahtumasta, jolloin
ylösnoussut Vapahtajamme Yeshua HaMashiach antoi valitsemilleen opetuslapsille
ja apostoleille lähetyskäskyn mennä julistamaan kaikkialle kansojen keskuuteen
suurta Ilosanomaa siitä, että Hän on sovittanut meidän syntimme
sijaiskärsimisellään ja kuolemallaan Golgatan ristillä. Sanoma sisältää sen
vapauttavan totuuden, että kun sanoman kuuleva ihminen tekee aidon parannuksen
ja kääntyy synneistään Yeshuan puoleen ja tämän verellä vihmottavaksi, niin hän
saa kaikki syntinsä anteeksi ja puhtaan omantunnon! Uskoessaan Yeshuaan ensin
lihaksi tulleena ja sitten kuolleista ylösnousseena Korkeimman Poikana ja koko
maailman Vapahtajana, hän saa syntyä Korkeimman lapseksi, tämän
perheenjäseneksi!
Myös tänä
armotalouskautena on olemassa Vapahtajamme valitsemia ja palvelukseensa
asettamia profeettoja. Apostolien teoissa mainitaan eräästä profeetasta
nimeltä Agabus, joka profetoi nälänhädän tulosta kaikkeen maailmaan ja se
tulikin Rooman keisari Claudiuksen aikana (Ap.t. 11:28). Onnellisia olivat ne, jotka ottivat vaarin tuosta profetiasta! Vuosisatojen saatossa
on erilaisissa kristillisissä seurakunnissa esiintynyt useita profeettoja,
miehiä ja naisia, joiden tuomat profetiat on voitu jälkikäteen arvioida
OIKEIKSI profetioiksi.
Kerron omasta
elämästäni seuraavan tositapauksen, jotta tämä kirjoitus ei jäisi pelkäksi
teoretisoimiseksi. Tapaus oli yliluonnollinen ja se sattui muistaakseni
vuoden 1973 kesällä, Hesan Siionseurakunnassa. Lauantai-iltainen
evankelioimiskokous oli juuri päättynyt ja osallistujat alkoivat vähitellen
poistua temppelistä. Seisoessani alttarin lähellä, tuli eteeni muuan noin 165
cm pitkä hoikahko naishenkilö, jolla oli pitkäliepeinen hame yllään ja huivi
päässään hiustensa suojana, kuten UT:ssa opetetaan. Hän katsoi minua silmiin,
nosti oikean kätensä ylös ja sanoi: ”Näin sanoo Israelin Pyhä: ’Älä antaudu
tänään kenenkään ihmisen kanssa tekemisiin kahden kesken. Tämä on vakava
varoitus!’” Kun kuulin tuon sanoman, niin lävitseni meni Pyhän Hengen
voimavirta ja siitä tiesin sanoman olevan OIKEA ja aito. Kiitin naista
sanomasta ja sanoin uskovani sen olevan todella Herralta tullut ja lupasin olla
varuillani.
Kun lähes kaikki olivat
poistuneet temppelistä, niin sinne jäimme vain minä ja muutama nuori nainen,
muistaakseni heitä oli kolme. Vahtimestari oli lähtenyt kotiinsa ja ennen sitä
hän oli pyytänyt minua varmistamaan, että kaikki ovat poistuneet temppelistä ja
tutkimaan, ettei kukaan ole piiloutunut rukouskammioon, eikä vessoihin, eikä
muihinkaan tiloihin ja sitten sammuttamaan valot ja painamaan ulko-oven
lukkoon, sekä varmistamaan kahvasta, että ovi on lukittu. Olin luvannut tehdä
niin.
Olimme yhdessä
päättäneet jäädä vielä rukoilemaan herätystä seurakuntaan ja kaupunkiin.
Vähän ajan kuluttua sinne tuli muuan isokokoinen mies, joka oli ilmeisesti
päässyt livahtamaan sisälle temppeliin silloin, kun ihmisiä oli poistunut
ulko-ovesta. Hän tuli suoraan minun luokseni ja sanoi. ”Kuules poika, tule
kanssani kahden kesken salin takana olevaan rukouskammioon.” Muistin heti sen
naisen tuoman varoituksen ja sanoin miehelle, että jos hän tahtoo rukousta,
niin me kaikki tahdomme rukoilla tässä alttarilla hänen puolestaan. Mies
suostui selvän vastahakoisesti ehdotukseeni ja polvistui rukousalttarille.
Hetkisen rukoiltuamme
mies pomppasi seisomaan ja tarrasi minua kurkusta kiinni kaksi käsin, alkoi
kuristaa ja karjui: ”Nyt mä tapan sinut!” Minä olin tuohon aikaan heikko ja
laiha nuorukainen, koska olin paljon paastonnut ja rukoillut, kuten aidosti
uskovien tulee menetelläkin pyhityselämässään. Ennen kuin happi loppui, nostin
käteni taivasta kohden ja rukoilin vain hiljaa ajatuksissani sanoen: ”Kiitos
Herra Jeesus, että Sinun veressäsi on vapauttava voima.” Sen sanottuani sen
miehen kädet retkahtivat alas hervonneina kuin veltot narut ja hän kysyi
hämmästyneenä: ”Mitä tässä oikein tapahtui?” Vastasin hänelle, ettei mitään
erikoista ja kehotin häntä polvistumaan uudelleen alttarille, että voimme
jatkaa rukousta. Hän polvistui uudelleen.
Vähän ajan kuluttua
hän taas pomppasi ylös ja huusi minulle: ”Nyt mä hakkaan sinut hengiltä!”
Kun hän otti asennon iskeäkseen minua nyrkillä, en perääntynyt askeltakaan,
vaan suljin silmäni, nostin käteni ylös ja rukoilin vain ajatuksissani sanoen:
”Kiitos Herra Jeesus, että Sinun veresi suojelee minua nytkin.” Kun avasin
silmäni, näin miehen iskevän nopeita sarjoja, oikeita koukkuja ja vasenta
suoraa minua kohti niin, että hiki virtasi hänen otsaltaan ja ohimoiltaan,
mutta yksikään isku ei osunut minuun, vaan ne kimposivat jonkin näkymättömän
esteen johdosta sivuun, oikealle ja vasemmalle hipoen päätäni ja kehoani. Kun
mies oli aivan väsynyt ja huohotti, niin hän lakkasi ja minä pyysin häntä vielä
kerran polvistumaan alttarille.
Mies polvistui taas
ja me jatkoimme niiden kolmen naisen kanssa rukousta. Pari naisista lauloi
vierain kielin rukoillessaan. Jälleen mies pomppasi kuin sätkynukke jaloilleen,
hyppäsi korokkeelle ja alkoi raivoa täynnä iskeä nyrkeillään pianoa. Sitten hän
hyppäsi alas eteeni ja huusi: ”Nyt minä tapan sinut!” Nostin heti käteni
taivasta kohti ja sanoin ääneen: ”Kiitos Herra Jeesus, että Sinun veresi
suojelee minua!” Tunsin valtavan voimavirran virtaavan ylhäältä minuun ja se
mies ei kyennyt tulemaan lähelleni kuin vain metrin etäisyydelle. Hän näet
törmäsi johonkin näkymättömään seinään! Hän teki 360 asteen kierroksen
ympärilläni, mutta näkymätön seinä oli kauttaaltaan ympärilläni, eikä hän
päässyt lähelleni!
Kun katsoin häneen,
niin näin, miten hirvittävän julma olento (ikään kuin itse paholainen) katsoi
hänen silmiensä kautta minuun ja sähisi sanoen: ”Sussa on jokin korkeampi voima ja mä en voi tehdä sulle
mitään!” Sen sanottuaan mies kääntyi ja juoksi ulos temppelistä. Mennessään
hän potkaisi lasista ulko-ovea, niin että se helisi. Menin varmistamaan, että
ovi oli lukossa ja jatkoimme naisten kanssa rukousta tuon miehen ja muiden
edellä mainittujen asioiden puolesta jonkin aikaa. Sitten tarkastimme yhdessä
naisten kanssa, että koko temppeli oli tyhjä. Sammutimme valot ja poistuessamme
temppelistä varmistin vielä, että ulko-ovi oli mennyt lukkoon.
Mainittakoon, etten ollut koskaan aiemmin tavannut kyseistä
miestä, vaan hän oli minulle täysin vieras! Myöskään sitä naisprofeettaa en
ollut aiemmin tavannut, enkä koskaan sen jälkeen! Jollei se keski-ikäinen
naisprofeetta olisi varoittanut minua ja jollen olisi ottanut varoituksesta
vaarin, niin voin vain kuvitella, mitä minulle olisi tapahtunut sinä iltana!
Jätänkin tähän loppukehotukseksi seuraavan, minulle ylen rakkaan
Raamatunjakeen: (2. Aikak. 20:20b)
”Uskokaa YHWH Elohimiin, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen
profeettojansa, niin te menestytte."