Oletko
rakkaussuhteessa Adonai Yeshuaan?
Olen vuosien varrella huomannut monen
kristityn elävän enemmän pakkopaidassa ja orjuudessa suhteessaan Vapahtajaansa,
kuin hänen iloisena työtoverinaan. Se tuottaa murhetta Yeshualle. Kuten muistanet,
Adonai kysyi apostoli Pietarilta kolme kertaa: ”Rakastatko
sinä minua?”
Muistan selvästi erään testin, johon Adonai Yeshua
minut johdatti toimiessani Stadin Jeesus-liikkeessä 1970-luvun alussa. Minulla
oli hyvin läheisiä uskovia ystävinäni ja muodostimme sopivan teetupatiimin.
Eräs uskonveli toimi teetupabussimme kuskina ja meitä muita oli useimmiten
kaksi tai kolme uskonsisarta ja toisinaan yksi uskonveli lisäkseni.
Olimme saaneet kaupungilta luvan pitää bussissa teetupaa aivan Stockmannin vieressä keskikaupungilla lauantai-iltaisin. Niinpä olimme Siion-seurakunnan kokouksen jälkeen taas lähdössä sinne. Oli talviaika ja meitä oli bussissa kuski ja kaksi nuorta naista lisäkseni. Sanoin bussissa istuessani hiljaa sydämessäni Adonaille: ”Pidän paljon näistä ystävistäni ja teen mielelläni heidän kanssaan evankelioimistyötä.”
Yllättäen kuulin välittömästi Adonain puhuvan sydämessäni. Hän sanoi: ”Huomaan sinun rakastavan tätä työtä ja näitä ystäviäsi. Se on minulle mieleen.” Sitten oli hetken hiljaisuus ja osasin odottaa Adonain jatkavan puhettaan. Hän sanoi: ”Mutta Leif, rakastatko sinä minua enemmän kuin heitä?” Olin ensin aivan ymmälläni ja sitten vastasin hänelle: ”Voi rakas Adonai, sinä tiedät että rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta!”
Kohta jatkoin sanoen hänelle edelleen hiljaa sydämessäni: ”Tahdon todistaa sinulle sen, että rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta. Siksi lupaan nyt, että ellei tässä bussissa ole tasan 12 henkilöä bussin lähtiessä liikkeelle, niin en ole enää tämän illan jälkeen missään tekemisissä kenenkään tässä teetupabussissa työskennelleen rakkaan ystäväni kanssa.” Se on minulta uhri hänelle, todistuksena siitä, että rakastan häntä yli kaiken!
Bussikuski yritti startata moottoria, mutta se ei lähtenyt käyntiin. Bussiin alkoi tulla yksitellen lisää väkeä. Jonkin ajan kuluttua meitä oli jo yhteensä 9 henkilöä, mikä oli jo ennätys. Olimme hieman myöhässä. Starttimoottori alkoi jo kuulostaa siltä, että moottori alkaa pian käydä. Juuri ennen kuin kuski lähti liikkeelle, riensi auton eteen eräs nuoripari seurakunnasta. Miehellä oli lapsi sylissään ja he pyysivät kyytiä Stadin keskustaan. Silloin meitä oli tasan 12 henkilöä! Silloin lähdimme liikkeelle.
Minulle tuli kyyneleet silmiini, kun huomasin sen, ettei Adonai Yeshua halunnut erottaa minua noista rakkaimmista uskonystävistäni. Hän tahtoi ainoastaan koetella minua, saadakseen tietää, että onko hän minulle kaikkein rakkain. Kerroin tapauksesta bussissa koko väelle, koska se oli myös heille opetukseksi.
Mitä hengellistä työtä ikinä teemmekään, on ensiarvoista muistaa aina se, kenelle sitä teemme ja että se on vain meidän osoittamaa vastarakkautta Adonai Yeshualle siitä, mitä hän teki meidän puolestamme kauan sitten Golgatan ristillä. On suurta ja kallisarvoista saada olla hänen työtoverinsa!
Olimme saaneet kaupungilta luvan pitää bussissa teetupaa aivan Stockmannin vieressä keskikaupungilla lauantai-iltaisin. Niinpä olimme Siion-seurakunnan kokouksen jälkeen taas lähdössä sinne. Oli talviaika ja meitä oli bussissa kuski ja kaksi nuorta naista lisäkseni. Sanoin bussissa istuessani hiljaa sydämessäni Adonaille: ”Pidän paljon näistä ystävistäni ja teen mielelläni heidän kanssaan evankelioimistyötä.”
Yllättäen kuulin välittömästi Adonain puhuvan sydämessäni. Hän sanoi: ”Huomaan sinun rakastavan tätä työtä ja näitä ystäviäsi. Se on minulle mieleen.” Sitten oli hetken hiljaisuus ja osasin odottaa Adonain jatkavan puhettaan. Hän sanoi: ”Mutta Leif, rakastatko sinä minua enemmän kuin heitä?” Olin ensin aivan ymmälläni ja sitten vastasin hänelle: ”Voi rakas Adonai, sinä tiedät että rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta!”
Kohta jatkoin sanoen hänelle edelleen hiljaa sydämessäni: ”Tahdon todistaa sinulle sen, että rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta. Siksi lupaan nyt, että ellei tässä bussissa ole tasan 12 henkilöä bussin lähtiessä liikkeelle, niin en ole enää tämän illan jälkeen missään tekemisissä kenenkään tässä teetupabussissa työskennelleen rakkaan ystäväni kanssa.” Se on minulta uhri hänelle, todistuksena siitä, että rakastan häntä yli kaiken!
Bussikuski yritti startata moottoria, mutta se ei lähtenyt käyntiin. Bussiin alkoi tulla yksitellen lisää väkeä. Jonkin ajan kuluttua meitä oli jo yhteensä 9 henkilöä, mikä oli jo ennätys. Olimme hieman myöhässä. Starttimoottori alkoi jo kuulostaa siltä, että moottori alkaa pian käydä. Juuri ennen kuin kuski lähti liikkeelle, riensi auton eteen eräs nuoripari seurakunnasta. Miehellä oli lapsi sylissään ja he pyysivät kyytiä Stadin keskustaan. Silloin meitä oli tasan 12 henkilöä! Silloin lähdimme liikkeelle.
Minulle tuli kyyneleet silmiini, kun huomasin sen, ettei Adonai Yeshua halunnut erottaa minua noista rakkaimmista uskonystävistäni. Hän tahtoi ainoastaan koetella minua, saadakseen tietää, että onko hän minulle kaikkein rakkain. Kerroin tapauksesta bussissa koko väelle, koska se oli myös heille opetukseksi.
Mitä hengellistä työtä ikinä teemmekään, on ensiarvoista muistaa aina se, kenelle sitä teemme ja että se on vain meidän osoittamaa vastarakkautta Adonai Yeshualle siitä, mitä hän teki meidän puolestamme kauan sitten Golgatan ristillä. On suurta ja kallisarvoista saada olla hänen työtoverinsa!
- - -
Psalminkirjoittaja on kirjoittanut Vapahtajastamme hyvin kauniin kuvauksen seuraavasti: Ps. 45:3.
>>Sinä olet ihmislapsista ihanin, suloisuus on vuodatettu sinun huulillesi, sen tähden Elohim siunaa sinua ikuisesti.<<
Seuraavassa annan sinulle neuvon, miten sinun tulee todistaa Adonaista ihmiselle, joka ei vielä häntä tunne omana Vapahtajanaan.
Opiskellessani HTOL:ssa vuosina 1968-71, olin palaamasta postibussilla viikonloppuvapaalta Siuntiosta Stadiin. Oli syysilta ja luin Raamattua. Yllätyin siitä, että lähes tyhjään bussiin tuli muuan nuorukainen ja istui viereeni. Sehän on hyvin harvinaista. Hän oli suomalainen. Kysyin hiljaa sydämessäni Adonai Yeshualta, että tahtooko hän minun todistavan tuolle ikäiselleni nuorukaiselle(?)
Silloin silmiini oikein hyppäsi yksi jae Laulujen laulusta (Korkea veisu). Raamattuni oli juuri siitä kohtaa avoinna. Jae oli Laul.l. 7:10.
>>Olkoon suusi kuin jalo viini. Viini, joka helposti valahtaa rakkaaseeni ja kostuttaa nukkuvien huulet!<<
Ymmärsin heti tuon nuorukaisen olevan Adonaille hyvin rakas. Rukoilin viisautta aloittaa todistaminen juohevasti. Kuulin sydämessäni äänen: ”Aloita sanomalla: ’On kaunis syksy, niin kuin olisi Herran puutarhassa.’”
Nuorukainen hymyili, nyökkäsi ja sanoi: ”Niin on.” Siitä oli sitten helppoa jatkaa: ”Paratiisi on varmaan paljon kauniimpikin, koska siellä on ainainen kevät.” Myös siihen nuorukainen nyökkäsi. Jatkoimme tuota hiljaista vuoropuhelua koko tuon noin 1 h kestävän matkan.
Saavuttuamme Stadiin nuorukainen kiitti minua, puristi kättäni ja katsoen silmiini hän sanoi: ”Oli tosi kivaa jutella kanssasi!” En silloin kokenut johdatukseksi antaa hänelle mitään lentolehtistä tai pyytää hänen yhteystietojaan, vaikka usein niin teenkin. Hän näki minun lukevan Raamattua ja ymmärsi sen ja puheeni perusteella, mistä kannattaa etsiä vastaukset elämän tärkeimpiin kysymyksiin.
https://www.youtube.com/watch?v=hIxdJWWduBM&list=PLmxVF3o9HQLnpbiqnLzhKVbLOjS78teVr
