Osa 36: Kun ovi on jo suljettu

Nainen suljetun oven takana 

Kuulin kerran pysäyttävän kertomuksen eräästä lontoolaisesta kristitystä naisesta. Tuo naisvanhus oli käynyt uskollisesti useiden vuosikymmenten ajan paikallisessa kirkossa joka sunnuntai ja ikä oli jo alkanut painaa hänen harteitaan kumaraan.

Eräänä talvisena sunnuntaina oli kylmä viima ulkona ja nainen saapui myöhässä kirkon ulko-ovelle. Kun hän totesi oven olevan jo lukittu, hän alkoi epätoivoisesti kolkuttaa ulko-ovea, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Lopulta nainen purskahti itkuun. Silloin hän tunsi kevyen kosketuksen oikealla olkapäällään ja kun hän kääntyi katsomaan, näki hän miehen valkeissa vaatteissa ja tämä sanoi: ”Älä itke rakas ystäväni, sillä eivät he ole minuakaan päästäneet sisälle yli 20 vuoteen.”

Kun nainen näki miehen käsissä isot naulan arven, hän tunnisti miehen Vapahtajakseen ja tuli lohdutetuksi, vaikka ei päässytkään kirkkoon. Hän meni levollisin mielin kotiin ja vietti sen sunnuntain Raamattua lukien ja miettien sitä, miten ihmeellistä oli saanut sinä päivänä kokea.

Väenpaljous suljetun oven takana

Tuo edellä mainittu tapaus päättyi naisen kohdalla onnellisesti, mutta edessä on aika, jolloin kaikki ei päätykään yhtä hyvin. Valtava ihmisjoukko tulee kolkuttamaan erästä ovea päästäkseen sisälle, mutta he tulevat liian myöhään, nimittäin vasta silloin, kun ovi on jo lukittu ja myös pysyy heiltä suljettuna.

Luemme kyseisen Raamatunkohdan: Luuk. 13:22-30

22. Ja hän (Yeshua) vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti, kulkien Jerusalemia kohti. 
23. Ja joku kysyi häneltä: "Adonai, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: 
24. "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. 
25. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Adonai, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'. 
26. Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'. 
27. Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.' 
28. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Elohimin kuningaskunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. 
29. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Elohimin kuningaskunnassa. 
30. Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi." 

Huomasitko vertauksessa seuraavaa?

Pelastukseen johtava ovi on hyvin ahdas. Jotta siitä voisi päästä sisälle, on pakko kilvoitella ihan kokosydämisesti ja tosissaan! Kun huomioimme sen, että Yeshua puhui tuossa aikansa juutalaisille, niin maininta ”Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryyden tekijät” viittaa Mooseksen Lain rikkojiin. Hän siis varoitti ihmisiä vaeltamasta synneissään, luullen silti pelastuvansa, koska ovat syntymänsä puolesta juutalaisia! 

Miten tuota voidaan soveltaa suomalaisiin nykyisin? Kun olen ollut kaduilla todistamassa Vapahtajastani ja kehottanut ihmisiä etsimään kokosydämisesti pelastusta ja henkilökohtaista suhdetta Vapahtajaamme Adonai Yeshuaan, niin hyvin moni on vastannut, että heille riittää se, että he kuuluvat kirkkoon ja maksavat kirkollisveronsa. Oleellista ei kuitenkaan ole se, mikä ihmiselle itselleen riittää, vaan se, mikä riittää Vapahtajallemme, sillä Hänen kuningaskuntaansa meitä kutsutaan ja Hänellä on valta määrätä ehdot sinne pääsemiseksi. Sen vuoksi luimme tuon edellä mainitun Raamatunkohdan, että huomaisimme siitä, ettei pelastuminen ole lainkaan niin helppoa, kuin useimmat ihmiset luulevat tai mitä nykyajan 'kirjanoppineet' antavat ymmärtää!

Kuka on perheenisäntä?

Yeshuan mainitsema ”perheenisäntä” on Yeshua itse. Tämä selviää jakeesta 26, sillä Yeshua söi ja joi muinoin Juudeassa useiden juutalaisten ja israelilaisten kodeissa ollen kutsuttuna aterioimaan ja juuri Hän opetti heidän kaduillaan ja synagogissa. Tästä Jeremia profetoi näin (14:8)

”Sinä Israelin toivo, sen Vapahtaja ahdingon aikana, minkä tähden sinä olet kuin muukalainen maassa, kuin matkamies, joka poikkeaa majaan vain yöpyäksensä?” 

Pidänkö vain jalkaani ovenraossa?

Moni tahtoisi nauttia täysin siemauksin tämän maailman tarjoamista viettelyksistä eli ’herkuista kaikilla mausteilla’ ja pitää samalla jalkaansa pelastuksen oven raossa, ettei se sulkeutuisi häneltä. Tuollainen menettely on mitä syvintä itsepetosta, sillä kyseinen henkilö ei kykene saamaan sisäistä tyydytystä tämän maailman iloista ja mikä pahinta, hän jää lopulta myös ilman pelastusta!

Miten varmistan taivasosuuteni?

Antakaamme Adonai Yeshualle puheenvuoro, kuunnelkaamme ja uskokaamme Häntä! Joh. 5:24

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” 

- Jakeessa ”sanojen kuulemisella” ja Yeshuan ”lähettäjään eli taivaalliseen Isään uskomisella” tarkoitetaan tarkkaa Adonai Yeshuan opetuksiin tutustumista, Hänen opetustensa noudattamiseen sitoutumista ja Hänen seuraamistaan ehyellä sydämellä, minne ikinä Hän vain tahtoo meidät johdattaa!