Pidin helmikuun lopulla kotikokouksen ja koska sain siihen palautetta yllättävältä taholta, niin päätin kirjoittaa sen muistiin vastaisen varalle.
Koska olin jo aiemmin pitänyt useita kotikokouksia ja julkisissakin tiloissa pienimuotoisia kokouksia, niin en jännittänyt etukäteen, vaan heitin kaikki huolet ja murheet 'Herran haltuun', kuten sanonta kuuluu.
Rukoilin tapani mukaan muutamana päivänä kokouksen puolesta, jotta Adonai Yeshua antaisi sille siunauksen ja jokainen osallistuja saisi kokea Pyhän Hengen kosketusta ja voisi rakentua Hengessä.
Meitä oli sinä lauantai-iltapäivänä (muistaakseni 25.2.) pienessä kaksiossani koolla kahdeksan henkeä, kolme naista ja loput miehiä. Huomasin kokouksen etenevän 'omalla painollaan' ikään kuin itsekseen ja tunsin ihmeellistä rakkautta jokaista läsnäolevaa kohtaan.
Kohtelin heitä jokaista yksilöinä, annoin kaikille mahdollisuuden rukoilla ja osallistua eri tavoin kokouksen kulkuun, kuten laulaa, soittaa ja puhua; luettuani ensin Raamatusta muutamia kohtia liittyen pyhitykseen ja pyhien yhteyteen.
Ehtoollisenkin yhteydessä jaoin tehtävät kristillisesti ja tasapuolisesti. Kokouksen loputtua ja tiskattuani tarjoilun jälkeen kupit ja muut välineet olin hieman väsynyt ja kun menin levolle, sain nopsaan unen päästä kiinni.
Tässä se palaute yllättävältä taholta
Näin unen, jossa minut johdatettiin suureen luentosaliin, jossa oli noin sata muuta oppilasta ja meidän piti vastata useisiin yleisluontoisiin kysymyksiin. Meille pidettiin siis yllättäen tentti, kirjallinen koe.
Pohdin kysymyksiä, jotka olivat mielestäni vaikeita ja vastasin niihin parhaan kykyni mukaan. Koepaperit kerättiin ja jokin ryhmä tarkasti ne. Odottelin muiden oppilaiden kanssa sen ajan luentosalissa.
Sitten tentin pitäjä sanoi: "Leif Norrgård, sinä sait 10-. Se oli paras arvosana tentissä." Ihmettelin ja iloitsin pohtien sitä, että miten se on mahdollista(?)
Kun korjatut koepaperit jaettiin meille kullekin ja sain paperin, johon oli tehty paljon korjauksia punakynällä, mustalla kirjoituksella vastaamiini kysymyksiin, niin ajattelin, että tentin pitäjälle on sattunut erehdys.
Menin sen sympaattisen harmaatukkaisen miehen luo ja pyysin luvan puhua jotakin. Saatuani luvan sanoin: "Anteeksi opettaja, mutta tässä on nyt varmaan tapahtunut väärinkäsitys, sillä ei näin paljon virheitä löydetystä koepaperista voi mitenkään saada 10-."
Mies katsoi minua silmiin, hymyili ja sanoi: "Kuules Leif, näin kuinka sinä osoitit eilisessä kokouksessasi rakkautta jokaiselle erikseen ja kohtelit heitä yksilöinä aivan kuten minäkin rakastan teitä jokaista ja kohtelen teitä yksilöinä. Siksi minä annoin sinulle arvosanaksi 10-."
Tuon kuultuani heräsin unesta ja silmiini tuli kyyneleitä. En aavistanut, että Opettaja (Adonai Yeshua) pitää rakkauden osoittamista ja yksilöiden arvostusta niin tärkeänä, että antoi mulle heti positiivista palautetta!
- - -
Sain kolmelta muultakin positiivista palautetta, mutta tuo ylhäältä annettu palaute oli erityistä mannaa sielulleni. Samalla se todisti, miten meitä ja meidän tekojamme tarkkaillaan yläkerrasta käsin aivan kuten profeetta Malakia kirjoitti 3:16-17
>>16. Silloin myös Yehowaa pelkäävät puhuvat toinen toisensa kanssa ja Yehowah tarkkailee ja kuulee. Muistokirja kirjoitetaan hänen edessään niiden hyväksi, jotka Yehowaa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. 17. Ja he ovat, sanoo Yehowah Tzva'ot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niin kuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee.<<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti