Osa 32: Vain Luojamme on täysin hyvä!

Johdanto

Opiskellessani HTOL:ssa viimeistä lukuvuotta 1971, olin alkanut lukea Raamattua läpi kannesta kanteen ja keskustelin mielelläni uskonasioista luokkakavereitteni kanssa. Mieleeni jäi erityisesti erään muutoin fiksun luokkakaverini toteamus: ”Joko Jumala ei ole Kaikkivaltias, tai sitten hän on sadisti!” Kaverini käsitys kuvannee monen agnostikon kehitysvaihetta ateistiksi. Vastasin hänelle, että hänen pitäisi ottaa huomioon se mahdollisuus, että Korkein voi olla Kaikkivaltias olematta sadisti. Tuolloin en kyennyt hyvin perustelemaan väitettäni. Nyt pystyn, ja teen sen ilman Raamatunjakeita yksinkertaisin sanoin, jotta lukijoiden olisi helpompi ymmärtää ajatustapaani. Jatkossa käytän Jumalan sijaan Nimiä: Korkein, Luoja, Kaikkivaltias ja Majesteetti. 

Kaikkivaltius, mitä se on?

Ymmärrän sillä Luojamme rajatonta kykyä hallita kaikkia luotujaan ja koko luomakuntaansa. Jotta se voisi toteutua, pitää Hänellä olla kyky kontrolloida kaikkia elollisia luotuja joka hetki ja ymmärtää, mitä he aikovat tehdä. Mielestäni Hänellä on lisäksi oltava valta menetellä täysin oman tahtonsa mukaisesti kaikissa tilanteissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Hänen on pakko olla huomioimatta alaistensa rukouksia ja toiveita. Ei sitä suinkaan, vaan Hän saa ihan vapaasti päättää, mitkä alaistensa rukoukset ja toiveet Hän huomioi ja mitkä ei. Jos joku Hänen alaisistaan aikoo tehdä jotakin, mikä ei ole oikein, eikä Hänelle mieluista, niin Hän voi sallia sen tapahtua tai olla sallimatta. Hän voi rangaista alaisiaan ihan niin kuin Hän hyväksi näkee, joko muiden luotujensa välityksellä, olosuhteiden kautta tai omakätisesti ja jopa tuhota heidät omina luomuksinaan.

Delegoitu kaikkivaltius

Kaikkivaltiaalla on myös valta jakaa osan vallastaan alaisilleen oman tahtonsa mukaisesti, toisille paljon ja toisille vähän. Hän voi antaa tuon vallan määräajaksi ja ottaa sen heiltä pois jo ennen määräajan umpeutumista, jos niin tahtoo. Hän voi halutessaan myös luottaa heihin, tai olla luottamatta, ihan miten Hän itse tahtoo. Hän voi halutessaan antaa jollekin luodulleen rajattoman vallan tämän omiin alaisiin nähden.

Hyvän ja pahan erottaminen

Meillä ihmisillä on kyky erottaa hyvä ja paha. Sen kyvyn saimme perintönä esivanhemmiltamme, jotka vastoin Luojamme tahtoa ja tämän kiellosta huolimatta söivät hyvän- ja pahantiedonpuun hedelmän. Tuon 'varastetun' kyvyn saaminen toi meille kaikille mukanaan myös hengellisen kuoleman ja vastuun teoistamme. Sen seurauksena esivanhempamme kadottivat lahjana saamansa ikuisen elämän ja pahuus sai heidän jälkeläisissään ylivallan ja on periytynyt meille kaikille, samoin hengellinen kuolema eli ero ikuisen elämän lähteestä. Vaikka erotamme hyvän ja pahan, niin emme kuitenkaan ymmärrä kokonaisuuksia voidaksemme aina tietää, mitkä asiat lopulta ovat hyviä tai pahoja. Maailmassa ihmiset tekevät paljon enemmän pahoja kuin hyviä tekoja. Emme myöskään kykene ymmärtämään, että miksi ihmeessä Korkein ei aina puutu pahan tekemiseen heti ja estä sen tapahtumista välittömästi? 

– Olettakaamme, että Hän todella aina tekisi niin. Mielestäni Hän olisi silloin meidän orjamme joutuessaan koko ajan korjaamaan meidän pahoja tekojamme. Sehän olisi väärin Majesteettia kohtaan! Uskon Hänen ’viimeisenä päivänä’ maksavan meille kaikille luoduilleen ihan meidän tekojemme mukaan, kuitenkin vapaan tahtonsa mukaisesti armahtaen niitä meistä, jotka olemme sanoillamme ja teoillamme osoittaneet uskovamme Hänen olevan 100 %:sti hyvä. Ainoastaan Hän on sellainen!

Miksi, miksi ja miksi?

- Suuri ihmettelyn aihe on usein se, että miksi Hän on luonut ihmisen pahaksi? Ihmistä ei ole luotu pahaksi, vaan hyväksi ja jopa lähes täydelliseksi. Epäusko Luojaa kohtaan vaikutti sen, että esivanhempamme alkoivat epäillä Hänen hyvyyttään. Silloin he kadottivat tietoisen yhteyden Häneen ja paha sai ylivallan heidän sydämissään, kun he söivät syntiinlankeemuksessa hyvän- ja pahantiedonpuun hedelmän. Meillä on tosin kyky erottaa hyvä ja paha, mutta mieltymyksemme pahuuteen on vahvempi ja siitä todistavat kaikki lukuisat pahat teot keskuudessamme ja kauttamme verrattuna hyvin vähäisiin hyviin tekoihimme.

- Ihmettelyn aihe on sekin, että jos paholainen kerran on olemassa, niin miksi Luoja sallii hänen kiusata ihmisiä? Uskon paholaisen myös olleen luomistuloksena hyvä ja paljon korkeammalla älyllisellä tasolla kuin ihminen. Myös paholainen on langennut pois alkuperäisestä asemastaan. Siksi hän langenneena kykenee tekemään viekkautensa ja valtansa nojalla paljon enemmän pahaa, kuin ihmiset. Luoja antaa hänen riehua määräajan, jotta  myös kaikille muille luoduille kävisi ilmeiseksi tämän pohjaton pahuus varoittavana esimerkkinä halki ikuisuuden, samoin pahuuden aiheuttamat seuraukset, joita ovat kärsimys, kuolema ja tuho. Paholainen tullaan lopulta tuomitsemaan kadotukseen, samoin kaikki hänen alaisikseen langettamansa enkelit ja kaikki ne ihmiset, jotka eivät vastaanota iankaikkista elämää lahjana.

- Myös se ihmetyttää ihmisiä, että miksi Luoja on sallinut ihmiskunnan kärsiä sukupolvesta sukupolveen tuhansia vuosia tekemättä jo loppua ihmiskunnasta ja sen kärsimyksistä? Vedenpaisumuksen aikaan sen tapahtuminen oli hyvin lähellä, mutta Luojamme armahti vanhurskasta Nooaa ja pelasti tämän perhekuntineen täystuholta. Syyksi siihen näen sen, että Hän edeltä näki ne ihmiset Nooan jälkeen syntyvissä sukupolvissa, jotka tulevat uskomaan Hänen olevan täysin hyvä ja turvautuvat Hänen armoonsa. Hän on arvioinut tuollaiset ihmiset niin arvokkaiksi, että lahjoitti heille rakkaan Poikansa Yeshuan Hyväksi Paimeneksi ja on sallinut ja sallii yhä sukupolvien syntyä, kaikesta sen mukanaan tuomasta pahuudesta ja kärsimyksestä huolimatta. Ilman lukuisten sukupolvien syntymistä eivät nuo arvokkaiksi arvioidut ihmiset voisi syntyä. Hän käyttää kaikkia inhimillisiä kärsimyksiäkin jalostaakseen ja kouluttaakseen meitä valittujaan ja opettaakseen meille korkeampaa ymmärrystä ja valmiuksia ikuisuuselämäämme varten. Näin Hän on toiminut ja toimii edelleen. Tämä on esimerkki siitä, että ihminen ei näe kokonaisuutta ja siksi hänen on vajavaisen käsityskykynsä vuoksi vaikea hyväksyä Luojansa menettelytapoja. Tästäkin syystä uskollamme on ratkaiseva merkitys suhteessamme Luojaan ja kaikkeen siihen, minkä Hän sallii meitä kohtaavan, oli se sitten meidän mielestämme hyvää tai pahaa! 

Vapaus valita uskon kohde

Jos Luoja ei sallisi ihmisten vapaasti ’toteuttaa itseään’ tiettyyn rajaan asti ilman välitöntä rangaistusta, niin meillä ei käytännössä olisi vapaata tahtoa, eikä vapauttakaan. Emme olisi silloin vastuullisia olentoja, vaan koiran kaltaisia, joita hihnassa talutetaan. Tuo ’tietty raja’ on usein mielestämme liiankin kaukana, mutta Luoja on jo lyhentänyt ihmisen keski-ikää patriarkkojen ajoista nykyiseen noin 1/10-osaan siitä. Hän on sen lisäksi sekoittanut ihmisten kielet Baabelin tornin yhteydessä hidastaakseen pahuuden ja erilaisten turmiollisten villitysten etenemistä ja luonut useita erilaisia yhteiskuntarakenteita painostusryhmiksi valvomaan toinen toistemme tekoja. Suurin vapautemme, on saada itse valita, mihin uskomme ja ketä tai mitä rakastamme, vaikka käytännössä sen toteuttamismahdollisuudet vaihtelevatkin, riipuen siitä mihin kansaan olemme syntyneet. Vapautemme on 100 %:sti lahjaa Korkeimmalta! 

Vastuu valinnoistamme

Koska meillä on vapaus itse valita, mihin uskomme ja ketä tai mitä rakastamme, niin sen seurauksena meillä on myös vastuu valinnoistamme. Mitä suurempi vapaus, sitä suurempi vastuu! Tiedän yksin Luojamme olevan täysin ja ainoastaan hyvä myös sen perusteella, että Hän on Pojassaan Yeshua HaMashiach'ssa jo sovittanut syntimme Golgatan ristillä liki 2000 vuotta sitten. Sen tähden kehotan jokaista lukijaa etsimään ja hyväksymään Hänet uskonsa ja rakkautensa ylimmäksi kohteeksi! Tässä asiassa, jos missä, kannattaa tämä pelastusasia ottaa täysin varman päälle, eikä uskoa ihmisten omaan hyvyyteen ja kykyyn selviytyä ajassa ja ikuisuudessa ilman Hänen apuaan!