Johdanto
Ollessani vielä nuori Kristitty, työskentelin Oy Strömberg
Ab:n Elektroniikkapiirtämössä Helsingin Pitäjänmäellä. Siellä tapahtui
seuraavaa kesällä 1972: Paloin halusta todistaa Jumalan rakkaudesta ja etsin
aina sopivaa tilaisuutta. Pyrin olemaan aina hienotunteinen siten, että
todistin vain kahden kesken, ellei ollut selvästi erityistilanne todistaa
useammalle samanaikaisesti. Sain tehtäväksi hakea lisätietoa projektiini eräältä
vanhemmalta miessuunnittelijalta. Hän istui yksin isossa huoneessa, jossa oli työpaikkoja muillekin.
Toimitettuani
työasiani, sanoin hänelle: ”Anteeksi, että siirryn nyt työasioista muihin asioihin
ja kysyn sinulta seuraavan arkaluontoisen kysymyksen: ’Uskotko rakkauden
Jumalaan?’” Mies heräsi kuin unesta, katsoi ensin oikealle ja sitten
vasemmalle puolelle varmistuakseen, ettei ketään kolmatta ollut läsnä. Sitten
hän katsoi minua silmiin ja sanoi hiljaa ääneen: ”Me ihmiset pakenemme suurinta rakkautta, vaikka sitä eniten tarvitsemme, koska me pelkäämme Häntä!” Olipa
viisas vastaus ja se pani minut miettimään asiaa syvällisemmin.
Miksi niin valtava uhri?
Ollessani 3-vuotias, näin tapahtuman, mitä en olisi saanut
nähdä. Minut oli kahden veljeni kanssa lukittu koko aamupäiväksi ison
maalaistalon yläkertaan Alajärvellä ilman, että meille oli kerrottu mitään
syytä. Jouduimme suuren pelon valtaan, kun emme avunhuudoista huolimatta saaneet
ketään avaamaan ovea, jotta voisimme päästä alakertaan ja ulos. Silloin muistin
erään pienen sivuikkunan aivan katon rajassa ja päätin kurkistaa siitä ulos. Kun työnsin pääni ulos, niin näin siitä myös etupihalle. Näin järkyttävän tapahtuman!
Näin miten äitini veli
houkutteli minulle niin tutun emolampaan leipäpalalla luokseen ja kun tämä tuli pahaa
aavistamatta hänen luokseen, tarrasi hän sitä niskavilloista kiinni ja lukitsi
sen polviensa väliin. Sitten hän iski lammasta puukolla kaulaan, niin että veri
alkoi virrata alla olevaan astiaan. Voin todella pahoin ja minua pyörrytti, sillä tuo lammas oli ylen rakas minulle, niin kiltti ja rauhallinen! Kauhistuin ja mielessäni oli
vain yksi kysymys: ”Miksi se lammas piti tappaa!” Kun kerroin asiasta äidille,
niin hän sanoi lampaan tappamisen olleen välttämätöntä, että saisimme ruokaa. Vastaus ei tyydyttänyt minua, sillä en ikinä olisi halunnut syödä tuon lampaan lihaa, vaan mieluummin olisin nähnyt vaikka nälkää!
Aabrahamilta vaadittu uhri
Myös uskon isä Aabrahamilta vaadittiin vielä tuota
kauhistavampi uhri: Yehowah käski häntä uhraamaan ainokaisen poikansa Iisakin
Moorian maassa, Moorian vuoristossa, siellä missä Golgata sijaitsee. Kyse oli
äärimmäisestä uskonkoetuksesta. Yehowah Elohim testasi Aabrahamia, saadakseen selville, rakastaako tämä enemmän poikaansa kuin Häntä. Voimme tuskin aavistaa,
mitä kaikkea Aabrahamin sydämessä liikkui hänen matkatessaan poikansa kanssa kolmen päivän
matkaa tuohon vuoristoon! Sillä hetkellä, kun hän oli juuri iskemäisillään puukolla rakasta
poikaansa sydämeen, teurastaakseen tämän, kuului Yehowan enkelin huuto
taivaasta: (1. Moos. 22:11-12)
”Aabraham, Aabraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen.” Enkeli jatkoi
sanoen: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee
hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Yehovaa, kun et
kieltänyt minulta ainokaista poikaasi". Tuo tapaus osoittaa meille,
miten tärkeänä Yehowah Elohim pitää uskonkuuliaisuutta Häntä kohtaan. Hän vie meidät
valittunsa äärimmäisiin tilanteisiin, joissa me itse päätämme, mitä me pidämme
kaikkien rakkaimpana elämässämme. Sen seurauksena Aabraham sai valtavat
lupaukset siunauksesta, joka tuli koskemaan kaikkia kansoja maan päällä! (1. Moos. 15-18)
Uhri Golgatalla
Voi, miten totta olikaan se, mitä Vapahtajamme sanoi eräälle syntiselle naiselle Syykarin kaivolla:
”Pelastus on Juutalaisista!” Yeshua oli jo ennen ristille naulitsemista niin rumasti pahoinpidelty, nyrkeillä hakattu, poskiparta revittynä ja koko selkämys ja vatsa kauttaaltaan verille ruoskittuna, että Hän oli ulkomuodoltaan runnellumpi kuin kukaan muu ihminen! Lisäksi Hän joutui kulkemaan Via Dolorosan raskaan tien, jota kulkiessaan Hän kaatui ristinsä alle ja lopuksi riippumaan
kuusi pitkää tuntia alastomana ja verta vuotavana, kädet ja jalat nauloilla lävistettyinä sillä hirvittävällä
kärsimyksen puulla, joka pystytettiin Moorian vuoristoon, Golgatan kummun karuun
maaperään. Siellä Hän vapaaehtoisesti kärsi ja antoi Henkensä kaikkien meidän suurimpienkin syntisten
tähden! Hän oli Getsemanessa saanut lopullisesti vastaukseksi Isältään sen, ettei tuo
hirvittävä kärsimyksen päivä voinut mennä Hänen ohitseen, vaan Hänen piti se kaikki kärsiä aina siihen hetkeen asti, kunnes kaikki synnit olisi sovitettu ja Hänen sydämensä halkeaisi tuskasta!
Se oli kaikkein äärimmäisin tapa todistaa ihmisille, miten paljon koko maailmankaikkeuden Luoja meitä
rakastaa! Hän ei muutu, vaan Hän on sama tänään! Meistä itsestämme riippuu, otammeko tuon äärettömän rakkauden vastaan, vai hylkäämmekö sen? Jos otamme tuon rakkauden vastaan, niin sielumme lunastus sinetöidään samalla hetkellä ja pysyy voimassa niin kauan, kuin uskomme meitä rakastavaan Yehowah Elohimiin! Hän ei tule koskaan hylkäämään meitä, jos pysymme uskon kautta Hänen rakkaudessaan, Hänen Pojassaan Yeshua HaMashiach'ssa!
Kuuntele ja katsele seuraavat kolme YouTubea:
http://www.youtube.com/watch?v=irYED8FcxuE
http://www.youtube.com/watch?v=-v8HJC0Am84
http://www.youtube.com/watch?v=wLtwkSG8P-Y
Kuuntele ja katsele seuraavat kolme YouTubea:
http://www.youtube.com/watch?v=irYED8FcxuE
http://www.youtube.com/watch?v=-v8HJC0Am84
http://www.youtube.com/watch?v=wLtwkSG8P-Y
Lopuksi kysymys sinulle:
Mitä sinä vastaat tuohon alussa esittämääni kysymykseen, taivaallisen Isämme erisnimeä käyttäen: "Uskotko rakastavaan Yehowah Elohimiin?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti